Lämmin ja sateinenkin syksy on kypsyttänyt runsaan tyrnisadon Kiilinmeren saarten rannoille.
Meidänkin mökkisaaressa täällä Kilgrundissa käytiin joskus vuosikymmeniä sitten oikein ”tyrnisotaa”, kun poimijoita saapui joka syksy kauempaakin. Nykyään tyrnipensaat saavat rauhassa hehkua oranssinpunaisina vielä syyskuun lopullakin.
Linnuille tyrnimarjat tarjoavat oivan tankkausmahdollisuuden pitkän muuttomatkan varrella. Tänä syksynä idän taigametsistä on lähtenyt liikkeelle massoittain käpytikkoja. Itsekin laskin yhtenä elokuun aamuna Kilgrundin pohjoiskärjestä yli 250 etelään matkaavaa käpytikkaa. Nyt vaellus on tauonnut ja saareen jääneet tikat ottavat nekin osansa tyrnisadosta.
Syksyisin myös pähkinähakit vaeltelevat uusille seuduille etsiskellen erityisesti sembramäntyjä, joiden kävyistä ne pystyvät irrottamaan suuria siemeniä. Toissapäivänä yksi hakeista oli päätynyt saareen, mistä sembrat kyllä puuttuvat. Hakki vaihtoikin sujuvasti ruokavalionsa kävyistä tyrneihin ja puolukoihin.
Näiden tyrninpoimijoiden kanssa ei nykyisten saarelaisten kannata ryhtyä nokkapokkaan. Sen verran kovanokkaisia kummatkin uudet tyrnilinnut ovat.
Kiilinmeren saariston kesä on taas ohi, mutta palataanpa vielä luontokesän merkittävimpiin tapahtumiin.
Kristiinankaupungin saariston Natura-alueella pesii monia suojelunarvoisia merilintulajeja. Tänä kesänä haahkojen poikueita näkyi taas vähän enemmän kuin edellisenä vuonna, jolloin vaikutti jo siltä, että rajusti vähentynyt haahkakanta uhkaa kadota pian kokonaan. Saariston luodoilla pesivillä selkälokeilla pesintätulokset jäivät sen sijaan edellisvuotta heikommiksi. Ilahduttavasti kuitenkin Kiilinmeren uloimmilta matalikoilta löytyi kauden lentolaskennoissa erittäin merkittävä selkälokkien ruokailualue. Tämä antaa lajin pesinnälle hyvät edellytykset jatkossakin, kunhan tuulivoimalat eivät kohoa näiden suojelua kaipaavien lokkien lentoreiteille.
Paljon polemiikkia herättäviä merimetsoja pesi Kiilin sataman edustalla noin 500 paria, mikä on lähes tuhat paria vähemmän kuin viime vuonna. Loppukesästä näitä ”mustia viikinkejä” on silti liikkunut Kiilinmeren rannoilla satapäisinä parvina.
Kilgrundin saaresta on tämän kesän atlastutkimuksessa löytynyt useita vanhan metsän indikaattorilajien pesintöjä. Peukaloisia ja tiltaltteja pesi nyt usean parin voimin. Töyhtötiaisia on kesän mittaan havaittu niin monta kertaa että sekin on kaiketi pesinyt saaressa. Puukiipijä löysi sille asetetun pöntön mökin takapihalta ja kasvatti poikueensa onnistuneesti. Saaren korpikuusikossa lauloi keväällä pikkusieppo. Se pariutui ja jäi pesimään, mikä varmistui emojen kiihkeästä varoittelusta heinäkuun lopulla. Elokuun alussa saaren metsät täyttyivät käpytikoista, joiden vaellus ulottui taas pitkästä aikaa Pohjanlahden rannoille.
Heinäkuun lopulla Kiilinmeren ulappa oli täynnä sulkivia merilintuja. Telkkiä kerääntyi taas tuhatmäärin kesänviettoon ja parhaana päivänä niitä laskettiin peräti 16000 Domarkobbanin länsipuolen ulapalta. Myös haahkoja on tuttuun tapaan kerääntynyt matalikoille tuhansittain. Nämä lintumassat on havaittavissa parhaiten silloin kun meri tyyntyy, eikä lämpöväreily haittaa katselua. Koska sulkivat linnut viihtyvät kaukana merellä, niiden seuraamiseen tarvitaan kiikareita tai mieluiten kaukoputkea. Elokuisen Lahja-myrskyn jälkeen ulkomerellä nähtiin tuhatmäärin kalalokkeja ruokailemassa ja liikkumassa vähitellen etelään. Kova merenkäynti oli kaiketikin tuonut niiden ulottuville runsaasti ravintoa matalikkoalueiden pintavesiin.
Kiilinmeren alue oli 15 vuotta sitten uhattuna Fennovoiman suunnitellessa alueelle ydinvoimalaa. Nyt merialue ja sen luonnonkauniit saaristomaisemat ovat jälleen uhattuna, tällä kertaa massiivisten tuulivoimaloiden johdosta.
Pohjanmaan liiton laatima luonnos uudeksi maakuntakaavaksi ehdottaa Siipyyn edustalle laajaa merituulivoimalle osoitettua aluetta. Samanaikaisesti Metsähallitus valmistelee jo alueen huutokauppaamista kansainvälisille suuryrityksille tuulivoimaloiden rakentamista varten.
Tuulivoima-alue Siipyyn edustalla (Pohjanmaan maakuntakaava 2050 – luonnos)
Alue sijoittuu vain 10 kilometrin etäisyydelle Kiilin satamasta ja sijaitsee välittömästi kansainvälisesti tärkeän IBA-lintualueen reunalla. Lähempänä rannikkoa sijaitsevat saaret muodostavat Natura-alueen, jossa haahkat ja muut merilinnut pesivät.
IBA-alue lisättiin Suomen merellisiin lintualueisiin vuonna 2016 erityisesti uhanalaiseksi käyneen haahkakannan suojelua varten. Alueella viipyy heinäkuussa tuhansia haahkoja, jotka tarvitsevat sulkasatonsa aikana ruokailuun sopivia matalikkoja. Merialueen kautta kulkee myös koko Pohjanlahden tärkein pohjoisten lintujen muuttoreitti.
Lintujen päämuuttoreitit keväällä (Birdlife Suomi)
Tuulivoimaloiden rakentaminen tuhoaa merenpohjan jo rakentamisaikana vuosikausiksi. Merenpohja ja vesi sekoittuu ja samentuu paljon suuremmallakin alueella. On olemassa vaara että alueen muutenkin vähentynyt haahkakanta katoaa silloin kokonaan.
Nykyistä maakuntakaavaa laatiessaan Pohjanmaan liitto merkitsi tuulivoima-alueen keskelle IBA-aluetta, mutta joutui poistamaan sen Vaasan hallinto-oikeudessa hyväksytyn valituksen johdosta.
IBA-alueen länsipuolella sijaitsevan merialueen luontoa ja linnuston esiintymistä ei ole selvitetty. Rannikolta käsin tehdyt lintuhavainnot kattavat nykyisen IBA-alueen mutta eivät ulotu yli 10 kilometrin päähän. Meren syvyys myös tuulivoima-alueella on 15-30 metriä, mikä sopii haahkan ja muidenkin merilintujen ruokailuun.
Uusi kaavaluonnos pitää Siipyyn edustan merialuetta tuulivoimalle sopivana sen vuoksi, ettei sen luontoa ja linnuston esiintymistä tunneta lainkaan. Tämä rikkoo Maanrakennuslain säädöstä, jonka mukaan kaavoituksen tulee perustua merkittävät vaikutukset arvioivaan suunnitteluun ja sen edellyttämiin tutkimuksiin ja selvityksiin.
Nyt on kaikilla Kiilinmeren tulevaisuudesta huolta kantavilla mahdollisuus esittää kantansa kaavaluonnokseen, joka on nähtävissä Pohjanmaan liiton nettisivuilla toukokuun loppuun saakka.
Napauttamalla karttakuvassa näkyvää tuulivoima-aluetta pääsee kirjoittamaan kommentin kaavaluonnokseen.
Toukokuussa monet Kiilinmeren rannoilla ja sisämaan järvillä pesivät muuttolinnut jo aloittelevat pesintöjään. Mutta jäljellä on vielä kevätmuuton sykähdyttävä loppunäytös.
Toukokuun kolmannella viikolla maamme itäpuolella oleville arktisille pesimäalueille matkaavat linnut lentävät suurina parvina pohjoiseen. Pääosassa ovat mustalinnut ja pilkkasiivet, joita muuttaa kymmeniä tuhansia. Myös kuikkalintujen ja kihujen päämuutto osuu samoille päiville.
Muutto on kiihkeintä aamuisin, mutta arktiset vesilinnut nousevat muutolle myös iltaisin. Toukokuussa yöt ovat jo niin valoisia, ettei arktinen muutto keskeydy yöksikään. Tyynempinä iltoina hämärtyvältä taivaalta voi kuulla allien laulua ja mustalintuparvien viheltelyä.
Huhtikuussa koittaa Kiilinmerellä lintumuuton monipuolisin ja vilkkain kausi. Joka aamu, ja varsinkin etelälounaisilla tuulilla, muuttaa satoja ja jopa tuhansia merilintuja.
Huhtikuussa saapuvat Pohjanlahden rannoilla pesivät joutsenet, merihanhet, haahkat, koskelot ja ruokkilinnut. Jokaisella lajilla on oma saapumisaikansa, joka seuraa jäiden lähtöä ja ravinnonsaantia määränpäänä olevilla pesimäalueilla. Kalenterissa eri lajien päämuuton jakso on merkitty kirkkaan vihreällä.
Myös veneilykausi alkaa huhtikuussa ja mökkeilijät pääsevät taas saarten rannoille seuraamaan kevään edistymistä. Huhtikuun alussa alkaa lintujen pesimäluodoilla myös maihinnousukielto, joka suojaa alkavia pesintöjä.
Kevät on pian taas täällä ja muuttolinnut palaavat Kiilinmerelle. Niillä on oma lisääntyvän valon ja lämmön ohjaama ikiaikainen rytminsä, ja eri lajit saapuvat eri aikaan.
Tähän merimuuton kalenteriin on merkitty merilintujen muuton alku, päämuuton jakso ja muuton päättyminen. Päivämäärät perustuvat Kiilinmerellä vuodesta 1990 tehtyihin havaintoihin, jotka löytyvät Suupohjan lintutieteellisen yhdistyksen arkistosta. Muuton alkupäivään mennessä kunkin lajin yksilöistä on saapunut 5 % ja loppupäivään mennessä 90 %. Kirkkaan vihreällä on merkitty lajin päämuuttojakso, jolloin muutto on kaikkein vilkkainta ja näkyvintä. Toki jokainen kevät on uusi ja erilainen, mutta keskimäärin näin mennään.
Kevätmuutto alkaa maaliskussa jo ennen kuun puoliväliä joutsenten saapuessa. Laulujoutsenilla on kiire valtaamaan mieluisimmat pesäpaikat ja niiden päämuutto alkaa jo maaliskuun loppupäivinä.
Maaliskuun lopussa aamut merellä vilkastuvat ja monipuolistuvat, kun hanhien, isokoskeloiden ja telkkien muutto käynnistyy toden teolla. Kuun viimeisinä päivinä myös haahkojen ja ruokkilintujen muutto pääsee vauhtiin.
Huhtikuussa päästään sitten saariin keskelle kevättä, mutta siitä tuonnempana…
Under vintern, som igen har varit så varmt, att vi inte har kunnat besöka vår skärgårdstuga på Kilgrund, jag har hittar några intressanta böcker. Den roligaste är boken som heter Havets skattkammare. Den är den första heltäckande skildringen av vår marina undervattensnatur.
Boken innehåller mer än fem hundra sidor med kartor och artbeskrivningar och de är fulla av fängslande vackra bilder om undervattens landskap och varelser. Jag har varit mest intresserad av de varelser som också är viktiga för havsfåglar. Den första gången har jag hittat en karta över blåmusslans utbredning, som når också till Bottenhavet.
Blåmusslans utbredning i Kilhavet
Här är kartan från VELMU programmet som visar var blåmusslorna förekommer i Kilhavet. De mera rödfärgad de mera blåmusslor. Min slutsats av de här kartan är, att vi har särskilt viktigt område omkring Kilhavets stränder. Blåmusslan är den viktigaste föda för många havsfåglar, framför allt för ejder, som är en akut hotat art i Finland. Också tordmulor dyker till havsbotten ända till mer än tjugo meter djup för att få mat för dem själv och ungar som väntar i bon långt borta.
Det räcker att titta på den här enstaka kartan för att förstå att det är värdefullt att skydda Kilhavet.
Boken har redigerad av Markku Viitasalo m.fl. och har publicerad av Gaudeamus i 2021.
Nuoret kahlaajat ovat elokuussa lähteneet elämänsä ensimmäiselle muuttomatkalle. Kiilinmerelle ne tulevat arktisilta pesimäalueiltaan Jäämeren rantamilta.
Nuoret isosirrit Storbådanilla 23.8.2022 – @Jukka Koskelainen
Kahlaajat muuttavat pienissä tiheissä parvissa, jotka vilistävät kovaa vauhtia merenpintaa pitkin. Parhaiten niitä näkee etelätuulisina päivinä, jolloin muutto kulkee vastatuuleen. Linnut pysähtyvät lepäilemään Kiilinmeren saarten ja luotojen rannoille. Ne ruokailevat vilkkaasti liikkuen levävalleilla ja kalliorannoilla, joille aallot tuovat kaiken aikaa uutta ravintoa.
Iso- ja pulmussirrit eivät kuulu Suomen pesimälintuihin, joten niitä näkee vain muuttomatkalaisina, eniten juuri syksyisin. Viime viikkoina olemme kuvanneet niitä Storbådanin ja Domarkobbanin rannoilla.
Myös viklot pysähtyvät mielellään Kiilinmeren rannoille. Vanhat mustaviklonaaraat ovat lähteneet jo ennen juhannusta, heti muninnan jälkeen. Elokuussa matkaavat ovatkin nuoria lintuja, jotka ovat varttuneet isäviklojen hoitamina Pohjanmaan ja Lapin soilla.
Kiilinmeren saarten ja luotojen legendaarisin kohde on pieni kallioinen Storbådånin luoto. Loppukesän lintupaljous tulee siellä niin lähelle, että retkeilijä tuntee päässeensä kyläilemään lintujen kotiin. Avomeren laidalla sijaitseva luoto on veneilijän saavutettavissa vain heikkotuulisilla säillä.
Tänä vuonna pääsimme seuraamaan paitsi kahlaajalintuja ennenkaikkea merikihujen huikeita lentoja, kun peräti viisi aikuista lintua opastivat yhtä nuorukaista ruoan hankinnassa.
Vaikka meren ulapoilla viihtyvät merikihut syövät kalaa, ne eivät sitä itse pyydystä. Sen sijaan ne ryöstävät saaliin tiiroilta ja lokeilta ahdistamalla niitä lennossa niin kauan, että hyökkäyksen kohteeksi joutunut luopuu saalistaan. Usein kihu nappaa sen jo ilmasta nokkaansa.
Pääsimme aitiopaikalta seuraamaan kuinka kihut kävivät yhteisvoimin kalaa kantavan nuoren tiiran kimppuun. Aikuiset kihut näyttivät mallia, mutta luovuttivat kalan jahtiin osallistuneelle nuorukaiselle.
Elokuinen Storbådan tarjoaa retkeilijälle myös kukkaloistoa. Tällä kertaa lintujen ulosteen rikastuttamalla kivisellä luodolla kukoistivat rantakukat ja keto-orvokit.
Viime viikonloppuna saimme lasketuksi Kiilinmerellä tänä kesänä sulkivat haahkat. Se onnistui, kun merellä näkyvyyttä haittaava väreily katosi yhden aamupäivän ajaksi sunnuntaina 24.7.
Sitä ennen kolme vuorokautta jatkuneet pohjoisenpuoleiset tuulet yhdessä maan pyörimisestä johtuvan Coriolis-vaikutuksen kanssa saivat Kiilinmeren lämmenneet pintavedet kulkeutumaan avomerelle ja tilalle kumpusi syvemmältä kylmempää vettä. Havaintojen perusteella pintaveden lämpötila laski lähes kymmenellä asteella ja oli sunnuntai-aamuna enää +10 C. Eroa ei voinut olla huomaamatta sunnuntaisella aamu-uinnilla.
Haahkat laskettiin kolmesta pisteestä: Kilgrundista, Domarkobbanilta ja Siipyynniemen lintutornista. Hyvän näkyvyyden ansiosta 2-4 kilometrin etäisyydellä kelluvat vesilinnut pystyi kaukoputken avulla laskemaan ja määrittämään niiden lajit. Tässä tulokset haahkojen osalta:
Kilgrund
2000 yksilöä
Domarkobban
1800 yksilöä
Siipyynniemi
2500 yksilöä
YHTEENSÄ
6300 yksilöä
Kiilinmeri matalikkoineen on monille vesilinnuille tärkeä sulkimisalue, jonne kertyy haahkoja paitsi lähiseudulta myös Merenkurkun saaristosta. Mukana on aluksi pääosin sulkivia koiraita ja kesän loppua kohden myös naaraita jo täysikasvuisine poikasineen.
Vaikka suurempiakin kerääntymiä on viime vuosina havaittu, vastaa nyt laskettu summa Kiilinmerelle vakiintunutta haahkamäärää. Suomenlahdella kerääntymät ovat vieläkin suurempia, mutta tämäkin määrä on riittävä, jotta Kiilinmeri säilyttää asemansa kansainvälisesti merkittävänä lintu- ja biodiversitettialueena (Important Bird and Biodiversity Area = IBA).
