Tukkakoskelo, småskrake – Mergus serrator
Yleistä
Tukkakoskelo on Suomen rannikoiden ja karujen sisäjärvien runsas pesimälintu. Koko maan pesimäkannaksi on viimeksi arvioitu 32000 paria (Lehikoinen et al 2018). Rannikoiden osalta tuorein arvio on 5000 paria (Hario ja Rintala 2013), missä on selvä 40 % pudotus vuoden 2000 jälkeen. Tukkakoskelokanta on kuitenkin edelleen arvioitu elinvoimaiseksi ja se ulottuu koko pohjoiselle havumetsävyöhykkeelle pallon ympäri.
Kaksi kolmasosaa eli noin 3500 paria rannikoiden kannasta pesii Pohjanlahdella ja runsaimmillaan laji on Perämerellä. Myös Merenkurkun laajassa saaristossa tukkakoskelolla on vahva pesimäkanta ja se on tukkasotkan ja haahkan ohella alueen runsaimpia vesilintuja. Lintuatlaskirjan (Väisänen et al 1998) mukaan Pohjanlahden kannasta vain alle 10 % eli noin 300 paria pesii Selkämerellä. Kiilinmeren kanta olisi tällöin vain runsaan sadan parin kokoinen.
Tukkakoskelot muuttavat tuhatlukuisesti Kiilinmeren kautta joka kevät ja laji on kesän ja syksynkin ajan merialueella hyvin yleinen. Myös talvihavaintoja tehdään jäätilanteen salliessa säännöllisesti läpi talven.
Tukkakoskelohavaintoja on aineistossa yli 4200 kaikkiaan lähes 265000 yksilöstä. Vuosittaisissa havaintomäärissä on vaihtelua alle 100 havainnosta yli 250 havaintoon. Muutamia heikoimmin havainnoituja vuosia (alle 50 havaintoa vuodessa), erityisesti jaksolla 1998-2004 on siksi jouduttu karsimaan pois alla olevista tarkasteluista.
Kevätmuutto
Tukkakoskelon kevätmuutto on selväpiirteisesti yksihuippuinen ja pitkäkestoinen (Kuva 1). Muutto käynnistyy jo maaliskuun viimeisellä viikolla, kun Itämerellä talvehtineet linnut alkavat saapua. Huhtikuun puolivälissä muutto on täydessä vauhdissa ja parhaina päivinä summataan jo yli satakin lintua. Muuton huippu osuu toukokuun alkupäiviin 1-5.5, jolloin päiväsummat nousevat yli 500 yksilöön. Tukkakoskelo on myöhäinen pesijä ja uusia lintuja muuttaa vielä koko toukokuun ajan.
Lajin muutto on kolmen vuosikymmenen aikana aikaistunut kahdeksalla päivällä. Vuosina 1990-1997 kirjattiin viisi sellaista vuotta, jolloin 50% muuttajista oli saapunut vasta 2.-5.5. Vuosina 2014-2020 taas kaikkina seitsemänä vuonna 50% raja saavutettiin jo 24-27.4. Koska näille vuosille ei ole osunut yhtään kunnon jäätalveakaan, on aikaistumista syytä pitää todellisena. Kuvassa 2 on esimerkit muuton edistymisestä kolmena keväänä sekä 1990- että 2010-luvuilla. Kaaviossa päivämäärät on esitetty kalenteripäivien järjestysnumerolla alkaen tammikuun ensimmäisestä päivästä.
Tukkakoskelon vuosittaisissa muuttajamäärissä ei ole havaittavissa selvää muutosta (Kuva 3). Määrät on laskettu koko muuttokaudelta 19.3-7.6 sekä havaittujen päivämaksimien summia käyttäen (sininen) että keskimääräisillä muuttajamäärillä korjattujen nollapäivien vaikutus mukaan lukien (punainen). Kiilinmeren muuttava kanta näyttää pysyneen vakaasti noin 6000-7000 yksilön suuruisena. Määrä vastaa melko tarkasti edellä esitettyä Merenkurkun ja Perämeren pesimäkannan kokoa. Muutamina vuosina on laskettu jopa noin 8000 muuttavaa tukkakoskeloa ja onhan muutossa aina mukana myös nuoria pesimättömiä lintuja.
Kesäesiintyminen ja pesintähavainnot
Pesintöjen alettua alueen tukkakoskelokoiraat kerääntyvät parviksi ja lähtevät sulkasatomuutolle etelään. Isokoskeloihin verrattuna tämä tapahtuu kuukautta myöhemmin, kesä-heinäkuun vaihteesta alkaen. Vuosittain on havaittu useita satoja muuttajia ja parhaat päiväsummat yltävät 500-700 yksilöön. Vaikka mukana on aina myös parittomiksi jääneitä koiraslintuja, kertovat näin suuret määrät siitä, että Kiilinmerellä pesivä tukkakoskelokanta on suurempi kuin alussa mainittu sata paria.
Heinäkuussa alueen koiraiden lähtiessä alkaa pohjoisempaa ja sisäjärviltä saapua siellä pariutuneita koiraskoskeloita sulkimaan ja ruokailemaan Kiilinmeren kala-apajille (Kuva 4). Paikallisten tukkakoskeloiden määrät kasvavat edelleen heinäkuussa, ja suurimmat kerääntymät ovat yltäneet jopa tuhansiin yksilöihin. Poikkeuksellisen suuria määriä tukkakoskeloita havaittiin 1990-luvulla kahdesti Kristiinankaupungin Trutklobbarnilta. 16.7.1995 oli Idgrundin luotojen ympärille kerääntynyt peräti 5000 tukkakoskeloa ja 16.8.1997 laskettiin samoilta vesiltä 2400 lintua. Näin suuria tai edes tuhanteen yksilöön yltäviä kerääntymiä ei vuosien 2015-2020 aikana ole enää havaittu.
Pesintää koskevia havaintoja on aineistossa hyvin vähän. Tukkakoskelonaarat aloittavat muninnan yleensä vasta kesäkuussa ja varhaisin munapesä on löydetty Kristiinankaupungin Trutklobbarnilta 4.6. Kun hautominen kestää noin kuukauden, on poikuehavaintoja ilmoitettu vasta heinäkuussa.
Syysmuutto
Aineiston syysmuuttoa koskevat yksilömäärä ovat hyvin vähäisiä, koska vain pieni osa lajin muutosta tapahtuu päivisin. Muutto käynnistyy vähitellen syyskuussa, kun aikuisten lintujen sulkiminen on päättynyt ja poikaset ovat kasvaneet lentokykyisiksi. Pääjoukot lähtevät syyskuun jälkimmäisen ja lokakuun ensimmäinen puoliskon aikana, siis aikaisemmin kuin isokoskelot. Lokakuun lopussa muutto on ohi, vaikka tukkakoskeloita tavataan sen jälkeenkin säännöllisesti.
Aineiston mukaan vuosittaiset syysmuuttajien määrät ovat vaihdelleet välillä 100-600 yksilöä joten syksyisin on havaittu korkeintaan kymmenesosa keväisistä muuttajamääristä. Muuttajien vähäinen määrä ja syksyn vaihtelevat sääolot ovat kaiketi laskeneet havainnointitehoa lajin kohdalla. Viimeisen seitsemän vuoden aikana 2014-2020 on kuitenkin päästy lähes joka vuosi yli 500 yksilön muuttajamääriin (Kuva 5).
Esiintyminen talvikaudella
Syysmuuton päätyttyä tukkakoskeloita tavataan Kiilinmerellä jäätilanteen salliessa läpi koko talven. Aineistossa on vain kolme talvea, jolloin tukkakoskeloa ei havaittu lainkaan joulu-helmikuussa. Näinä talvina 1995/1996, 2010/2011 ja 2012/2013 Selkämeri jäätyi kokonaan tai lähes kokonaan eikä Ahvenanmerikään pysynyt avoimena.
Talvisten tukkakoskeloiden kokonaismäärät on esitetty kuvassa 6. Marraskuun osalta mukana ovat muuttokauden päätyttyä tehdyt havainnot (7.-30.11). Marras-joulukuussa on tehty havaintoja yli 10 yksilöstäkin, mutta tammi-helmikuun havainnot koskevat yleensä vain muutamaa lintua kerrallaan.
Yhteenveto
Tukkakoskelo kuuluu Kiilinmerellä muuttavista ja pesivistä vesilinnuista runsaimpien joukkoon. Lajin Merenkurkussa ja Perämerellä pesivä kanta on paljon vahvempi kuin muilla Suomen merialueilla. Siksi myös lajin keväinen läpimuutto on näyttävää ja mielenkiinnolla seurattua koko Suupohjassa. Havaintoaineiston perusteella muuttavan kannan koko on 6000-7000 yksilöä. Suupohjan saarissa ja rannoilla tukkakoskelo pesii myös yleisenä, mutta alueen oman pesimäkannan tarkempi arviointi vaatisi lisää laskentoja ja pesimäkartoituksia.
©Ari Ahtiainen 2022