Allihaahka, alförrädare– Polysticta stelleri
Yleistä
Allihaahka ei pesi Suomessa, sitä tavataan täällä vain muutto- ja talvivieraana. Se on harvalukuinen talvehtija, jonka perinteiset talvehtimisalueet ovat sijainneet Itämerellä. 1990-luvulla talvilintulaskennoissa huomattiin allihaahkojen vähentyneen hälyttävästi. Tutkimuksissa on selvinnyt, että lajin talvehtimisalue on siirtynyt selvästi pohjoisemmaksi. Iso osa linnuista on alkanut talvehtia Barentsin- ja Karanmerellä Pohjois-Venäjällä Itämeren sijaan. Hyppäyksen on mahdollistanut ilmastomuutos, jonka takia Koillisväylä on nyt auki, myös sorsille (Fox, Nielsen & Petersen, Aarhus University, Ibis 161:467-474).
Talvehtijat luokiteltiin Suomessa aiemmin äärimmäisen uhanalaisiksi. Vuoden 2019 uhanalaisarviossa päätettiin, ettei talvehtiville tai läpimuuttaville populaatioille määritellä omaa kansallista luokitusta. Kansainväliset arviot riittävät kuvaamaan Suomessa esiintyvien populaatioiden tilaa. EU:ssa allihaahka on luokiteltu erittäin uhanalaiseksi ja maailmanlaajuisesti vaarantuneeksi (IUCN Red List).
Havaittujen lintujen yksilömäärät ovat Pohjanlahdella erittäin pieniä verrattuna Suomenlahdella havaittuihin. Tässä aineistossa on havaintoja yhteensä 530 yksilöstä koko 1990-2020 väliseltä ajalta, kun esim. Kirkkonummen Porkkalassa laskettiin nähdyn yhden päivän aikana 5.5.1996 yhteensä 1005 muuttavaa allihaahkaa. Samana vuonna Suupohjassa havaittiin yhteensä vain kolme yksilöä. Vielä 1990-2000 vuosittaisten yksilömäärien yhteissumma Kiilinmerellä oli 20-65, poikkeuksena edellä mainittu vuosi 1996. 2001 vuoden jälkeen on vuosittain havaittu vain muutamia yksilöitä, poikkeuksena vuodet 2009 ja 2015, jolloin nähtiin yhteensä 12 ja 13 yksilöä (Kuva 1).
Kevätmuutto
Pohjanlahden kautta muuttavien allihaahkojen määrät ovat selvästi pienempiä kuin Suomenlahdella, jossa keväisin nähtiin useita yli sadan linnun muuttopäiviä 1900-luvun loppuun asti. Sielläkin muuttosummat ovat merkittävästi pienentyneet 2000-luvulla ja sadan linnun muuttopäiviä on Suomenlahdella nykyisin vuosittain vain muutama, vuonna 2020 ei ollut enää yhtään yli sadan linnun päivää.
Pohjanlahdella muuttavia allihaahkoja nähdään eniten juuri Kiilinmeren rannikolla. Porista ja sen eteläpuolelta on Tiirassa vähemmän muuttohavaintoja, mikä voi tarkoittaa, että niiden muuttoreitti eteläisellä Selkämerellä kulkee ulkomerellä ja linnut tulevat lähemmäksi rannikkoa vasta Siipyynniemeä lähestyessään. Pohjoisempana Vaasan saaristo taas hajottaa muuttoreittejä.
Allihaahkojen kevätmuutto alkaa maalis-huhtikuussa ja on runsaimmillaan yleensä toukokuun ensimmäisen viikon aikana. Muuton huippu osuu tilastollisesti useimmin pentadille 25 eli toukokuun 1. ja 5. päivän väliin, jonka jälkeen määrät laskevat nopeasti ja muutto on kokonaan ohi ennen kesäkuun puoliväliä (Kuva 2).
Esiintyminen muina vuodenaikoina
Kevätmuuton lisäksi Suupohjan alueella on nähty joitakin allihaahkoja melkein läpi vuoden, vain elokuulta ei ole vuosien varrelta yhtään havaintoa (Kuva 3).
Kevätmuuton ulkopuolisia havaintoja on yhteensä 143 yksilöstä, 75 paikallista, 37 etelään, 25 pohjoiseen ja kuusi, joista ei lentosuuntaa ole ilmoitettu. Myöhäissyksyllä marras-joulukuussa on havaittu eniten etelään muuttavia lintuja ja paikallisia, mutta myös muutamia pohjoiseen päin lentäneitä, eli linnut saattavat liikkua alueella edestakaisinkin. Tammi- helmikuussa enemmistö havainnoista koskee paikallisia lintuja, jotka ovat viipyneet alueella kuitenkin vain yhden päivän vuoden 2002 jälkeen. Vuodesta 1992 vuoteen 2002 asti muutamia yksilöitä viipyi alueella talvisaikaan viikosta kolmeen viikkoon.
Sukupuolijakauma
Haahkahavainnoille tyypillistä selvää koirasvoittoisuutta ei ole havaittu allihaahkoilla. Kaikista 530 yksilöstä naaraita oli vähän yli puolet, 54%, koiraita oli 30% ja sukupuolelleen määrittämättömiä, joihin laskettiin myös syksyiset naaraspukuiset ja nuoret linnut, oli 16%. Talvihavainnoissa on selvä enemmistö, 57% naaraita ja naaraspukuisia, koiraita 13% ja sukupuolelleen määrittämättömiä 30%.
Yhteenveto
Allihaahka on nykyisin hyvin harvalukuinen muuttaja Pohjanlahdella ja vuosittain Suupohjan alueella nähdään enää vain muutamia yksilöitä. Talvihavaintoja ei ole ollut vuoden 2016 jälkeen lainkaan. Lajin havaintomäärät ovat vähentyneet koko Suomen alueella, koska iso osa linnuista on siirtynyt talvehtimaan Pohjois-Venäjälle Barentsin- ja Karanmerelle entisten Itämeren alueiden sijaan. Tähän on syynä ilmaston lämpenemisestä johtuva pohjoisten merialueiden pysyminen sulina talviaikoinakin. Tällöin ei lintujen tarvitse tulla etelämmäksi talvehtimaan, jolloin muuttohavainnotkin jäävät vähäisiksi.
©Jukka Koskelainen 2022