Mustalintu, sjöorre– Melanitta nigra
Yleistä
Mustalintu on arktinen vesilintu, joka pesimäalue ulottuu Fennoskandiasta Siperian pohjoisosiin aina Tyynenmeren rannoille asti. Mustalinnut pesivät pohjoisen havumetsävyöhykkeen ja tunturialueen karuilla järvillä ja lammilla. Suomessa laji pesii harvalukuisena maan pohjoispuoliskossa. Mustalinnun pesimäkannan kooksi on 1990-luvulla arvioitu 1500 paria ja koko Fennoskandian kannaksi 4400-10000 paria (Suomen Lintuatlas). Kuolan niemimaallakin laji on yleinen, vaikkei kovin runsas pesimälaji. Laji talvehtii Itämereltä läntiselle Välimerelle ulottuvalla alueella. Länsi-Euroopan talvikannan kooksi on arvioitu kaksi miljoonaa yksilöä. Keväisin nämä mustalinnut osallistuvat näyttävästi Itämeren kautta kulkevaan arktiseen muuttoon.
Suupohjan alueella mustalintu on säännöllinen ja erittäin runsas keväinen läpimuuttaja. Muutossa erottuu kaksi huippujaksoa johtuen pesimäkannan läntisen ja itäisen osan lintujen muuton eriaikaisuudesta. Muutto on näkyvää ja seurattavissa kaikkialta mantereen ja saarten rannoilta. Muutto kulkee kuitenkin pääosin kaukana merellä, yleensä kahdesta kilometristä ulospäin aina horisonttiin asti. Siksi näkyvyydellä ja merenkäynnillä on ratkaiseva merkitys muuton seuraamiselle. Kiihkeimmän muuton aikaan toukokuussa lintujen liike jatkuu usein ilta- ja yömuuttona, jolloin parvet nousevat myös rannikon päälle.
Mustalintu on lajina elinvoimainen ja Suomen merialueiden kautta muuttava kanta on vakaa.
Kevätmuutto
Mustalintujen kevätmuutto vilkastuu huhtikuun toisella viikolla, jolloin läntisen pesimäkannan linnut alkavat saapua. Näiden läntisille pesimäalueille matkaavien lintujen päämuutto tapahtuu jaksolla 20-25. huhtikuuta, jolloin Siipyyn lintutornista on laskettu useampia yli 10000 yksilön päivittäisiä muuttoja.
Vuodesta 1990 kertyneen aineiston perusteella läntisiä mustalintuja on havaittu jatkuvasti kasvava määrä (Kuva 1). Tämä on osittain tilastoharha, joka johtuu muutontarkkailuun ja lajiin kohdistuvan kiinnostuksen kasvusta, mikä ilmenee kuvassa 1 suurena erona vuosina 1990-2006 havaitun ja arvioidun yksilömäärän välillä. Lintuharrastajien optiikka on parantunut ja nykyisin pystytään laskemaan muuttavia lintuparvia näkyvyydestä riippuen jopa 5-7 kilometrin etäisyydelle asti. Myös iltamuuton seurannasta on tullut yhä säännöllisempi osa muutontarkkailua vuodesta 2007 lähtien.
Koko läntisillä alueilla pesivä ja Pohjanlahden kautta muuttava mustalintukanta voidaan aineiston perusteella arvioida noin 75000 yksilön kokoiseksi. Viimeisimpien aktiivisten tarkkailuvuosien perusteella kanta näyttää myös olevan kasvussa. Koska määrä ylittää selvästi edellä arvioidun Fennoskandian ja Kuolan pesimäkannan koon, on ilmeistä, että tähän muuttoon osallistuu myös kauemmas itään matkaavia lintuja. Tällä suhteellisen pitkällä muuttokaudella erottuukin itse asiassa kaksi huippua. Ensimmäinen ajoittuu huhtikuun kolmannelle viikolle (21-22.4), jolloin saapuvat Lapin ja Kuolan linnut. Toinen vähän pienempi huippu on viikkoa myöhemmin (30.4-1.5), jolloin muuttavat jo ensimmäiset kauemmas itään suuntaavat linnut.
Mustalintujen arktisen kannan päämuutto käynnistyy vasta lähimuuttajien mentyä toukokuun alun hiljaisemman jakson jälkeen. Valtaosa Länsi-Euroopassa talvehtineesta kahden miljooonan kannasta muuttaa vakiintuneesti Suomenlahtea pitkin, eikä Pohjanlahdelle osu vuosittain kuin muutama prosentti näistä linnuista. Toisin kuin huhtikuussa, tämä muuttokausi on lyhyt huipun osuessa jaksolle 17-21.5. Tällä jaksolla on Siipyyn lintutornista laskettu parhaimmillaan 8000-10000 linnun päiväsummia. Keväällä 2020 Siipyyn tornista ja Ljusgrundin saaresta havaittiin 5000-12000 muuttavaa mustalintua peräti viitenä eri päivänä välillä 8-23.5.
Pohjanlahden kautta muuttavan arktisen kannan osa on läntistä kantaa pienempi. Vuosittainen vaihtelu (Kuva 2) kärsii samanlaisesta havainnointitehon muutoksen tuottamasta virheestä kuin läntisen kannan aineistokin. Kuvasta on lisäksi poistettu kaikkein heikoimmin havainnoidut vuodet 1998-2003. Havaintoaktiivisuuden ja erityisesti iltamuuton tarkkailun lisääntyminen on johtanut viimeisen kymmenen vuoden aikana aiempaa tarkempiin tuloksiin. Aineiston perusteella arktisen läpimuuton määrä on nykyisin noin 45000 yksilöä. Tämäkin muuttajamäärä on ollut viime vuosina selvässä kasvussa.
Kesäaikainen esiintyminen
Mustalintuja jää joka vuosi kevätmuuton jälkeen ulkomerelle suuria määriä (Kuva 3). Kesäkuun alun tuhatlukuiset parvet ovat vielä muutollaan pysähtyneitä. Niiden lähdettyäkin mustalintuja riittää koko kesäksi. Päivittäin havaitaan useita satoja ja enimmillään on 20.6.1997 havaittu Domarkobbanin saaresta miltei 2500 linnun parvi. Linnut liikkuvat kaukana merellä edestakaisin pitkin kesää. Vain elokuun alkupuolella sulkimisaikaan on hiljaisempi jakso. Sen jälkeen syysmuutolle valmistautuvia lintuja nähdään taas enemmän.
Alkukesäiset mustalintuhavainnot koskevat kesänviettoon jääviä nuoria lintuja, jotka eivät jatka muuttoa pesimäalueilleen saakka. Kesän mittaan joukkoon liittyy läntisiltä pesimäalueilta sulkimaan tulevia lintuja. Heinäkuussa esiintyvää mustalintukoiraiden syysmuuttoa ei rannikolla pysty erottamaan muutenkin suuresta mustalintujoukosta. Joka tapauksessa Kiilinmeren alue on kesäisinkin tärkeä osa mustalinnun läntisen kannan levinneisyysaluetta.
Syysmuutto
Mustalintujen syysmuutto on aineiston perusteella keväiseen nähden hyvin vaatimatonta (Kuva 4). Koska alueella esiintyy syyskaudellakin runsaasti paikallisena liikkuvia mustalintuja, tarkastellaan tässä vain etelään suuntautuvaa muuttoa koskevia havaintoja.
Näkyvä syysmuutto alkaa vasta syyskuussa ja jatkuu aina marraskuulle saakka. Suurimmatkin vuotuiset muuttajamäärät ovat Suupohjassa olleet vain muutamia tuhansia yksilöitä. Mustalinnun syysmuutto jää koko Suomessakin keväistä paljon vähäisemmäksi, koska arktinen paluumuutto noudattaa itäisempää ja Viron rannikkoa seuraavaa reittiä. Viron Pöösaspeassa mustalintuja muuttaa syksyisinkin satoja tuhansia ja muuton ajoitus eroaa Suupohjassa havaittavasta (Pöösaspean rannikon arktinen muutto syksyllä 2004, Linnut vuosikirja 2005). Arktisen pesimäkannan linnut palaavat lyhyen kesän johdosta paljon aikaisemmin. Koiraat lähtevät Itämerelle sulkimaan jo heinäkuun lopulla ja muutto hiljenee Virossa jo syyskuun lopussa.
Suupohjan syysmuuttomäärät ovat viime vuosina olleet pienessä kasvussa, kuten lajin esiintyminen muutoinkin. Syksyinen muutonseuranta on paljon satunnaisempaa kuin keväällä. Siksi vuosien välillä näkyy aineistossa erityisen suuria vaihteluja.
Talviesiintyminen
Koska meri ulkosaariston edustalla pysyy nykyisin auki läpi koko talven, vähäinen määrä mustalintuja on viime vuosina jäänyt talvehtimaan alueella (Kuva 5). Koko joulukuun ajan mustalintuja nähdään useita satoja päivässä ja enimmillään on Siipyynniemestä havaittu peräti 900 linnun paikallinen parvi 26.12.2018. Suurin osa viivyttelevistä linnuista lähtee muutolle viimeistään tammikuun alussa. Esimerkiksi vielä 4.1.2019 laskettiin Siipyyn lintutornista 540 etelään muuttavaa mustalintua. Helmikuussa merellä liikkuu yhä kymmenien ja enimmillään muutaman sadan linnun parvia, eivätkä ne katoa kokonaan ennen kevätmuuton alkua, ellei meri sitten jäädy umpeen.
Yhteenveto
Mustalintujen jokakeväinen läpimuutto kuuluu Suupohjan rannikon näkyvimpiin muuttoihin, vaikka se kulkeekin pääosin kaukana merellä. Muuttoreitti sisältyy Kristiinankaupungin eteläisen saariston IBA-alueeseen, joka ulottuu rannikosta noin 10 kilometrin etäisyydelle. Myös koko kesän ja talven alueella viipyvät mustalinnut käyttävät tätä matalikkojen aluetta ruokailu- ja sulkimisalueena. Mustalintu on avomerellä viihtyvä laji, joten parvet liikkuvat tätäkin laajemmalla alueella, eivätkä läheskään aina ole rannoilta käsin edes havaittavissa. IBA-alueen säilyminen luonnontilaisena ja mahdollinen laajennuskin on tarpeen myös mustalintujen vuodenkiertoon kuuluvan esiintymisen suojelemiseksi.
©Ari Ahtiainen 2022