Pilkkasiipi, svärta – Melanitta fusca
Yleistä
Pilkkasiipi on koko Suomen rannikon saaristoissa ja Pohjois-Suomen järvillä vähälukuisena pesivä laji. Tämä on läntisin osa lajin Keski-Venäjälle ulottuvaa pesimäaluetta. Pilkkasiiven Suomessa pesivä kanta on vähentynyt. Suomen merialueiden pesimäkanta arvioitiin vielä 2. lintuatlaksessa 13000 parin suuruiseksi, mutta viimeisin arvio vuodelta 2018 on enää noin 10000 paria (Lehikoinen et al 2018). Sisämaakannaksi on arvioitu noin 800-1000 paria. Laji on koko levinneisyysalueillaan luokiteltu vaarantuneeksi (IUCN Red List).
Itämerellä talvehtiva pilkkasiipikanta on vähentynyt miltei kolmannekseen viime vuosikymmeninä. Vielä 1990-luvun alussa talvikannaksi arvioitiin lähes miljoona yksilöä, mutta vuosina 2007-2009 enää 373000 yksilöä.
Suupohjan alueella pilkkasiipi on harvinaistunut pesimälaji ja erittäin runsas keväinen läpimuuttaja. Kuten mustalinnullakin, sen kevätmuutto on kaksihuippuinen johtuen läntisen ja itäisen kannanosan saapumisen eriaikaisuudesta. Suupohjassa lajista on viime vuosikymmenen aikana tullut kevätmuuton aikana jopa runsaampi kuin Suomenlahden arktisen muuton valtaväylällä, ottaen huomioon että suurin osa Suomenlahden muutosta kulkee useimmiten Viron rannikon puolelta.
Pilkkasiipiä esiintyy Suupohjan merialueella koko vuoden ajan, sillä matala merialue tarjoaa sekä pesiville että muuttaville linnuille hyvän ruokailu- ja sulkimisalueen. Kaukana merellä muuttavien ja lepäilevien parvien havainnointi onnistuu parhaiten Siipyyn lintutornista tai saarten korkeammilta tarkkailupaikoilta hyvän näkyvyyden vallitessa. Osana jokakeväistä arktista muuttoa suuria pilkkasiipiparvia kohoaa usein iltaisin rannikon päällekin.
Kevätmuutto
Pilkkasiiven kevätmuutto vilkastuu huhtikuun puolivälissä, siis kaksi viikkoa mustalintua myöhemmin. Aluksi saapuvat läntisen pesimäalueen linnut, joiden päämuutto on vapun aikoihin. Sen jälkeen muutto hiljenee ja limittyy sitten vähitellen alkavan arktisen muuton yhteyteen. Koska havaintoaineiston perusteella näyttää siltä, että lajilleen määrittämättä jääviä Melanitta-parvia kirjataan eniten juuri pilkkasiipimuuton yhteydessä, on ne tässä tarkastelussa laskettu yhteen määritettyjen pilkkasiipien kanssa (Kuva 1).
Havaittujen lintujen määrä pilkkasiiven ensimmäisen muuttojakson aikana vaihtelee lähinnä havaintoaktiivisuuden vaihtelun johdosta. Suurimpia (määritettyjen) pilkkasiipien päiväsummia on laskettu 28.4.2012 Domarkobbanin saaresta lähes 15000 yksilöä ja 30.4.1999 Siipyyn lintutornista yli 10000 yksilöä.
Läpimuuttavan läntisen pilkkasiipikannan nykyisen koon voidaan aineiston perusteella arvioida olevan noin 14000 yksilön suuruinen. Osa näistä linnuista jää pesimään Merenkurkun ja Perämeren saaristoon loppujen jatkaessa Lapin ja Kuolan järville. Aineiston perusteella tämän kannanosan vaihtelulla ei vuosina 1990-2020 ole ollut selvää suuntaa.
Toukokuun 10. päivästä alkaa arktisten vesilintujen muuttokausi. Nyt liikkeellä ovat kauemmas itään suuntaavat pilkkasiivet, joiden muutonhuippu osuu jaksolle 18-21.5. Tämän jakson aikana on Siipyyn lintutornissa havaittu useampana vuonna yli 10000 määritettyä pilkkasiipeä yhden iltamuuton kuluessa. Huipun mentyä muutto hiljenee nopeasti, mutta jatkuu hiljaisempana aina kesäkuun 10. päivään saakka.
Kuvassa 2 on esitetty arktisten pilkkasiipien muuttomääriä 1990-luvun alussa sekä vuosina 2008-2020. Välistä puuttuvina vuosina 1993-2007 pilkkasiipimuuton havainnointi oli valitettavan vähäistä kenties iltamuuttojen jäätyä liian vähäiselle huomiolle. Vuodesta 2008 lähtien iltamuuttoja on seurattu kasvavalla mielenkiinnolla, jolloin muuttajamäärät vuosien välillä on saatu vertailukelpoisiksi.
Toukokuussa, arktisen muuton huippujaksolla, Pohjanlahdella muuttaa viime vuosien perusteella enemmän arktisen kannan pilkkasiipiä kuin Suomenlahden tarkkailupaikoilla (Kevätarktika Suomenlahdella 1970-2009, Linnut vuosikirja 2017). Vuodesta 2016 lähtien on summattu yli 20000 linnun muuttoja joka kevät ja nykyisin arktisten pilkkasiipien läpimuuttava kanta on noin 33000 yksilöä. Pilkkasiipien kevätmuutosta arktisten pesijöiden osuus on siis suurempi kuin varhaisemmin muuttava läntinen osuus, kun taas mustalinnulla tämä suhde on päinvastainen.
Kesäaikainen esiintyminen
Vaikka pilkkasiipiä pesii Suomessa enemmän kuin mustalintuja, on mustalintujen itäinen pesimäkanta keväisen läpimuuton perusteella suurempi kuin pilkkasiipien. Tämä ero näkyy myös lajien kesäaikaisessa esiintymisessä. Kumpaakin lajia tavataan Suupohjan rannikolla läpi koko kesän säännöllisesti, pilkkasiipeä siis vähemmän (Kuva 3).
Pilkkasiiven kesäaikaisessa esiintymisessä erottuu vähäinen etelään suuntautuva muutto jaksolla 22.6.-13.7. Suurimmat tällä jaksolla havaitut muutot koskevat 100-370 yksilöä ja niitä on havaittu viitenä eri vuonna. Kyseessä on pilkkasiipikoiraiden sulkasatomuutto, joka jää helposti huomaamatta paikallisten kesänviettäjien kierrellessä merialueella. Etelään muuttajia on kyseisellä jaksolla aineiston keruuvuosina summattu noin 7000 ja paikallisia lintuja noin 4000.
Pilkkasiipi kuuluu tai paremminkin on kuulunut Suupohjan rannikon pesimälajeihin. Viimeisimmässä atlaskartoituksessa sitä ei enää löytynyt varmana pesijänä. Vaikka aineisto ei varsinaisesti sovellu pesintöjen tutkimiseen, voidaan kertyneiden havaintojen perusteella luonnehtia pilkkasiiven pesimishistoriaa alueella. Vuoteen 1995 saakka aineistossa on vuosittain 5-8 havaintoa lajin poikueista. Esimerkiksi vuosina 1991-1993 Kilgrundin saaressa tehtiin havaintoja 3-10 pesivästä parista. Sen jälkeen pesintään viittaavat havainnotkin vähenivät nopeasti ja 2000-luvun alussa oli useita nollavuosia. Vuosina 2010-2020 on tehty vain 6 lajin pesintään viittaavaa havaintoa ja viimeisimmät poikashavainnot ovat heinäkuulta 2019 Närpiön Långgrundin ja Kobbanin saarilta. Pilkkasiipi kärsii pienpetojen lisäksi koko Suomen alueella runsastuneen merikotkakannan sekä isojen lokkien aiheuttamasta saalistuksesta.
Syysmuutto
Ainut vähän näkyvämpi pilkkasiiven syysmuutto tapahtuu lokakuussa. Etelään lentävien muuttoparvien erottaminen yhä paikallisina viipyvistä ja eri suuntiin liikkuvista linnuista on silloinkin vaikeaa. Aineistosta eritellyt lokakuussa etelään liikkuvien pilkkasiipien määrät ovat vain muutamia satoja vuodessa, kun samaan aikaan paikallisena kierteleviä lintu lasketaan puolitoistakertainen määrä.
Talviesiintyminen
Pilkkasiipiä tavataan Suupohjan rannikon edustalla joka talvi, kun vain meri pysyy avoinna (Kuva 4). Siipyyn länsikärjessä on useana vuonna joulukuussa havaittu 30-80 pilkkasiiven muuttoja etelään. Tammikuussa 2014 Storbådanin luodolle veneilleet tarkkailijat laskivat 13 parvessa yli 100 etelään muuttavaa pilkkasiipeä. Helmikuun suurin määrä, 68 yksilöä, havaittiin Siipyyn lintutornissa karkauspäivänä 2008. Vähäinen määrä pilkkasiipiä viipyy merellä yli koko maaliskuun aina kevätmuuton alkuun asti.
Yhteenveto
Pilkkasiipi, joka vielä 1990-luvulla kuului Suupohjan vakituiseen pesimälajistoon, on sittemmin jäänyt säännöllisen, mutta näyttävän läpimuuttajan asemaan. Varsinkin ne hetket toukokuussa, jolloin satojen pilkkasiipien muodostelmina etenevät parvet kohoavat iltataivaalle, kuuluvat Suupohjan lintukevään parhaaseen antiin.
Pilkkasiipien kevätmuutosta yhä suurempi osa näyttää viime vuosina kulkevan Suomenlahden arktisen pääreitin lisäksi Pohjanlahden kautta. Suupohjassa lajin läpimuuttava kanta, joka koostuu kahdesta eriaikaan muuttavasta osasta, on nykyisin noin 47000 yksilön suuruinen. Tämä on noin 20-25% koko maailman pilkkasiipikannasta. Pilkkasiipi kuuluukin niihin lajeihin, joista Suomella on kansainvälinen erityisvastuu.
Pilkkasiivet sulkivat ja ruokailevat läpi koko kesän Kiilinmeren matalikkojen pirstomalla rannikkoalueella yhdessä muiden alueelle kertyvien vesilintujen kanssa. Koska vaarantuneeksi luokitellun pilkkasiiven kannasta merkittävä osa kulkee vuosittain tämän merialueen kautta, on sen säilyttäminen luonnontilaisena ensiarvoisen tärkeää myös Suomen vastuulla olevan pilkkasiiven vuoksi.
©Ari Ahtiainen 2022