Mustalintulajit – Melanitta species
Yleistä
Mustalintu ja pilkkasiipi esiintyvät Suupohjassa runsaslukuisina läpimuuttajina. Lisäksi pilkkasiivellä on Pohjanlahdella pieni ja vähenevä pesimäkanta. Lajit muodostavat haahkan ohella Kiilinmeren näkyvimmän kevätmuuton, jota on seurattu 1980-luvulta alkaen lukuisilta rannikon ja saarten muutontarkkailupaikoilta. Molempia lajeja tavataan merellä läpi kesän muuttokausien välillä ja vähäisessä määrin myös talvisin.
Kevätmuuton kulku
Mustalinnun ja pilkkasiiven keväiset päämuutot ajoittuvat samalle jaksolle, huhtikuusta toukokuuhun. Muutonseurannassa molempia lajeja nähdään koko tämän jakson ajan päivittäin. Tässä katsauksessa lajien muuttoa kuvataan vuodesta 1990 lähtien, mutta täysin vertailukelpoista aineistoa on kuitenkin vain vuodesta 2007 lähtien. Tämä johtuu paitsi alkuvuosien harvemmista havainnointipäivistä, lähinnä viikonloppuisin, myös siitä, että molemmilla lajeilla runsaana esiintyvää iltamuuttoa on seurattu säännöllisemmin vasta vuodesta 2007 alkaen.
Koko aineistossa on mustalintua koskevia havaintoja yli 6000 koskien yli 2 miljoonaa yksilöä. Pilkkasiipihavaintoja on runsaat 4600 lähes 800000 yksilöstä. Lisäksi aineistoon on kertynyt lajilleen määrittämättömiä havaintoja näistä lajeista (Melanitta sp) runsaat 400 koskien noin 300000 yksilöä.
Molemmilla lajeilla on kaksi päämuuton osaa (Kuva 1). Myös pesimäalueet ovat suurelta osin päällekkäisiä ulottuen Skandinavian pohjoisosista arktiseen Siperiaan ja Keski-Aasiaan. Pesimäalue on laaja ja kesä tulee lännessä aiemmin kuin idässä. Siksi molempien lajien kannat jakautuvat läntisille pesimäseuduille ja kauemmas itään matkaaviin osiin.
Ensin muuttavat Lapissa ja Kuolan niemimaalla pesivät linnut. Näiden läntisten mustalintujen päämuutto käynnistyy huhtikuun alussa ja yltää huippuunsa kuun kolmannella viikolla. Pilkkasiipimuutto taas käynnistyy huhtikuun puolivälissä ja sen huippu saavutetaan vapun aikoihin. Tämän jälkeen molempien lajien muutto hiljenee lyhyeksi aikaa ennen arktisen päämuuton alkua.
Kauemmas, itäisille pesimäalueille suuntaavien mustalintujen ja pilkkasiipien muutto on samanaikaista. Se on myös samanaikaista Suomenlahdella havaittavan, kymmenen kertaa massiivisemman arktisen vesilintumuuton kanssa. Onkin ilmeistä, että pieni osa arktisen kannan linnuista ohjautuu Itämerta pitkin saapuessaan joka vuosi Pohjanlahden puolelle. Arktisten lintujen muutto vilkastuu toukokuun 10. päivästä alkaen. Muuttokausi on lyhyt, noin kuukauden mittainen. Muuton huippu saavutetaan toukokuun 19-20. päivinä ja sen jälkeen muutto hiljenee kesäkuun alkupäiviin mennessä.
Molempien lajien muutto on muuttokauden alussa vilkkainta aamuisin. Toukokuussa yhä merkittävämpi osa muutosta tapahtuu iltaisin ja jatkuu valoisien öidenkin puolelle. Kun tarkastellaan lajilleen määrittämättä jääneiden lintujen osuutta, huomataan, että se osuu enemmän yhteen pilkkasiipien kuin mustalintujen muuton kanssa. Tässä muuttokatsauksessa Melanitta sp:ksi kirjatut havainnot onkin laskettu pääosin yhteen pilkkasiipien kokonaismääriin.
Toukokuun alussa on kuitenkin lyhyt jakso, 11-15.5, jolloin molempien lajien ja määrittämättä jääneiden määrät ovat lähes yhtä suuria. Tällä jaksolla havaitut sp-muutot on siksi jaettu kahden päälajin välille samalla tarkkailukerralla havaitun lajijakauman mukaisesti. Nämä muutot on laskettu lähes poikkeuksetta iltaisin, jolloin läntisellä taivaalla muuttavien etäisten parvien lajilleen määrittäminen on vastavalonkin johdosta erityisen vaikeaa.
Kaikkein suurimmat yhteenlasketut muutot on havaittu Siipyyn lintutornissa, missä päiväsummat ovat parhaimmillaan yltäneet yli 40000 yksilöön. Aamu- ja iltamuutolla 19.5.2018 laskettiin yhteissummaksi 42290 yksilöä, joista lähes kolme neljäsosaa illalla 3,5 tuntia kestäneen ryntäyksen aikana. Suurin aamumuutto taas laskettiin 22.4.2019, jolloin saatiin 5,5 tunnin aikana yhteissummaksi 41545 yksilöä.
Molempien lajien kesäaikainen esiintyminen ja kevätmuuttoon verrattuna hyvin vaatimaton syysmuutto on käsitelty lajikohtaisissa katsauksissa.
Yhteenveto
Mustalinnun ja pilkkasiiven lajikohtaisissa katsauksissa on kuvattu tarkemmin lajien esiintymistä ja kantojen nykytilaa. Taulukkoon 1 on koottu noista katsauksista saadut arviot molempien lajien läpimuuttavista kannoista.
©Ari Ahtiainen 2022