Haahka, ejder – Somateria mollisima
Yleistä
Haahka on Suomen merialueilla pesivä laji, joka viimeisimmässä uhanalaisten lajien päivityksessä 2019 luokiteltiin erittäin uhanalaiseksi (Suomen lajien uhanlaisuus – Punainen kirja). Haahka on runsain merilintu kaikkialla saaristossa Suomenlahden itäosasta Merenkurkkuun asti. Perämerellä haahkoja pesii vain harvakseltaan.
Suupohjan alueella Kiilinmerellä haahka on runsas ja näkyvä pesimälaji sekä muuttoaikaan kiinnostuksella seurattu läpimuuttaja. Näyttävää kevätmuuttoa pääsee jäätalvina seuraamaan vain rannikon tarkkailupaikoilta, kuten Siipyynniemen lintutornista ja länsikärjestä sekä Närpiön Blacksögrundetista. Jäättöminä talvina massamuuttoja on seurattu myös Skaftungin saarista. Kesäisin rannikon edustalle kertyy tuhansiin yltäviä haahkalauttoja, joiden laskeminen edellyttää hyvää näkyvyyttä ja vähäistä merenkäyntiä.
Aineistoon on vuodesta 1976 lähtien kertynyt 6100 havaintoa yli 2,5 miljoonasta haahkasta. Vertailukelpoinen aineisto kattaa vuodet 1990-2020, jolloin on vuosittain tehty havaintoja yli 50000 haahkasta. Lajin esiintymistä kalenterivuoden aikana esittää kuva 1.
Haahkoja seurattaessa jää osa linnuista suuren etäisyyden vuoksi lajilleen määrittämättä. Ne merkitään silloin vesilinnuiksi tai (harvemmin) isoiksi vesilinnuiksi. Tässä katsauksessa määrittämättömien lintujen määrät otetaan mukaan vain silloin, kun on ilmeistä, että havainnot koskevat juuri haahkoja.
Kevätmuutto
Haahkojen kevätmuutto käynnistyy Kiilinmerellä toden teolla maaliskuun lopulla, jolloin havaitaan ensimmäiset yli tuhannen yksilön muutot. Muutto jatkuu kiihtyvänä huhtikuun alkupuolelle noin 10.4 asti ja hiljenee sen jälkeen toukokuun puoliväliin mennessä. Muuttokauden (65 vrk) aikana haahkamuuttoa on seurattu varsin aktiivisesti vuodesta 1990, keskimäärin vuosittain 33 päivänä. Nykyisin keväistä haahkamuuttoa havainnoidaan lähes joka päivä, kun alkuvuosina havainnointi keskittyi viikonloppuihin. Haahkojen muutto on hyvin näkyvää, eikä lajin päämuuttoaikaan huhtikuussa ole havaittu suuria määriä lajilleen määrittämättömiä vesilintuja. Havainnointitehon vaihtelua voidaan kompensoida arvioimalla, että nollapäivän aikana muuttaa saman verran haahkoja kuin keskimääräisen vuoden samana päivänä.
Haahkamuuton yksilömäärät vuosilta 1990-2020 on esitetty kuvassa 2.
Kiilinmeren rannikkoa pitkin muuttaa keväisin keskimäärin noin 35000 haahkaa. Parhaimmllaan vuonna 1997 muutto ylitti 50000 yksilön määrän. Sen jälkeen kevätmuuton vuosittaiset summat putosivat lähes puoleen, 20000-25000 yksilöön. Sittemmin osittain havainnointitehon kasvun johdosta keväiset muuttosummat ovat hieman nousseet ja yltävät nyt 35000 yksilöön. Nollapäivien vaikutus näkyy kuvassa 2 siten, että alkuvuosina ero laskettujen ja arvioitujen muuttajamäärien välillä on suurempi kuin viime vuosina, jolloin havainnointi on ollut lähes jokapäiväistä.
Loppukevään koirashaahkat
Haahkan esiintymisen erikoispiirre on juhlapukuisten koiraiden eli kalkkaiden kerääntyminen rannikon edustalle kevään lopuksi. Kokoontuminen alkaa toukokuun lopulla ja määrät nousevat huippuunsa kesäkuun alkupäivinä. Mukana on sekä pariutuneita että pesimättömiksi jääneitä koiraita. Suurimmillaan haahkalautat olivat vuosituhannen vaihteessa (Kuva 3). Silloin havaittiin myös kaikkein suurin yksittäinen kerääntymä 3.6.2001 Kristiinankaupungin Trutklobbarnin edustalla, missä arvioitiin lepäilevän peräti 17000 koirashaahkaa. Kerääntymän koot on kuvassa 3 laskettu käymällä yksityiskohtaisesti läpi eri havaintopaikoilta ilmoitetut parvet. Yhteenlaskettu yksilömäärä on saatu laskemalla yhteen sellaiset yli 500 yksilön suuruiset kerääntymät, joita voidaan pitää erillisinä.
Kalkkaiden parveutuminen on varsin lyhytaikaista, mikä ilmenee kuvasta 4. Osa niistä lähtee sulkasatomuutolle etelään jo toukokuun lopulla. Kesäkuussa muuttoa on havaittu selvästi vähemmän, vaikka paikalliskerääntymät ovatkin kuun alussa suurimmillaan. Haahkalautat katoavat vähitellen juhannukseen mennessä, kun loputkin koiraat lähtevät siirtyvät sulkimaan joko etelämmäksi tai ulommaksi merelle.
Kesäinen sulkimiskerääntymä
Varsinainen sulkimisaika haahkoilla osuu heinä-elokuulle. Kiilinmerelle Siipyyn niemestä pohjoiseen kertyy tuhansittain sulkivia haahkoja ja muitakin vesilintuja. Haahkojen määrä alkaa kasvaa juhannuksesta alkaen, jolloin havaitaan jo sadoittain paikallisia lintuja. Aluksi kerääntymä koostuu lähinnä sulkivista koiraslinnuista, mutta kesän edetessä mukaan liittyvät myös naaraslinnut poikueineen.
Tässä tarkastellaan paikallisina havaittujen haahkojen määrää kaikkina vuosina jaksolla 20.6-17.9. Suurimmillaan kerääntymä on heinäkuun lopussa 21.-31.7. Vuosina 1996-2002 kerääntymän huippu ylsi useana vuonna yli 10000 haahkaan (kuva 5). Sittemmin määrät ovat vähentyneet ja vaikka viime vuosinakin on havaittu joitakin yhtä suuria kerääntymiä, on trendi kuitenkin hieman laskeva. Alueella jatkuvasti olevien haahkojen määrän voi kuvan 5 mukaisesti arvioida olevan keskiarvo (sininen) vuoden kaikista yli 1000 yksilöä käsittävistä havainnoista. Tällaisia havaintoja on tehty keskimäärin seitsemän joka vuosi ja ne ajoittuvat koko kerääntymisjaksolle. Viime vuosina Kiilinmerellä on lepäillyt kaiken aikaa noin 4000 haahkaa. Koko pitkän jakson aikana aluetta käyttävien haahkojen määrä on varmasti tätäkin suurempi, kuten jakson suurimmat havaitut yksilömäärät (punainen) eri vuosilta osoittavat. Lähtevien ja saapuvien lintujen määrää ei aineiston perusteella voi arvioida, sillä varsinaista muuttoa ei kesäkerääntymän aikaan ole juurikaan havaittu.
Lepäilevien lintujen havaittavuus riippuu ratkaisevasti näkyvyydestä ja merenkäynnistä, mikä aiheuttaa suurta vaihtelua havainnoinnin tuloksissa. Kauimmaiset lepäilevät parvet jäävät lajilleen määrittämättä. Haahkan sulkimiskauden huipun aikana havaitut määrittämättömät vesilinnut on tässä katsauksessa laskettu mukaan haahkojen kokonaismääriin. Lisäksi on ilmeistä, että osa linnuista on niin kaukana merellä, ettei niitä kaikkia voi parhaissakaan olosuhteissa havaita rannoilta käsin.
Merellä riittää sulkiville ja syysmuuttoon valmistautuvilla haahkoille ravintoa pitkälle syksyyn saakka. Vasta syyskuun puolivälissä linnut vähitellen lähtevät syysmuutolle.
Syksyinen läpimuutto
Aivan loppusyksystä, syys-lokakuussa, havaitaan haahkojen näkyvää syysmuuttoa, kun pohjoisempana pesineet ja siellä sulkineet linnut ohittavat Suupohjan. Tämän jakson aikana haahkoja on muuttanut hyvin vaihtelevasti eri vuosina laskettujen summien vaihdellessa välillä 3500-12000 yksilöä (Kuva 6). Suurimpia yhden päivän lukumääriä on esimerkiksi 15.10.2005 Siipyyn lintutornista havaittu 9580 haahkan muutto. Suuri vaihtelu syysmuuttajien kokonaismäärässä johtunee havaintoaktiivisuuden huomattavasta vaihtelusta. Syysretkeily on altis säiden vaihtelulle ja saariretkillä keskitytään usein paikallisiin lintuihin.
Suupohjan pesivä ja läpimuuttava haahkakanta
Edellä kuvattujen haahkojen esiintymisjaksojen perusteella on mahdollista arvioida sekä alueella pesivän että läpimuuttavan haahkakannan suuruutta.
Selkämeren pesimäkannaksi arvioitiin Suomen toisessa lintuatlaksessa 4900 paria ja Merenkurkun vastaavasti 3500 paria (Lintuatlas 1989). Tuolloin koko Suomen rannikon haahkakannaksi oli arvioitu 180000 paria. Sen jälkeen koko maan haahkakanta on pienentynyt noin 110000 pariin (Lehikoinen et al 2018), mutta Pohjanlahden kannasta ei ole julkaistu uutta arviota.
Aineiston perusteella voidaan päätyä seuraavanlaiseen laskelmaan: Koska haahkakanta on tämänkin aineiston perusteella vinoutunut koirasvoittoiseksi (ks Taulukko 1), on Kiilinmeren keväisessä muutossa nykyisin mukana 8750 naarashaahkaa (25% * 35000). Tätä voidaan pitää Suupohjassa pesivän ja Merenkurkkuun läpimuuttavan pesimäkannan maksimikokona. Se vastaa vain noin 8% Suomen nykyisestä parimääräarviosta. Tämä 8750 parin kanta pelkästään Suupohjan-Merenkurkun alueella on enemmän kuin toisessa lintuatlaksessa vuonna 1989 koko Pohjanlahdelle arvioitu 8400 paria, koska siitä puuttuu vielä eteläisellä Selkämerellä pesivien parien määrä.
| Vuodet 2014-2020 | |||
| koiraat | 27039 | 75 | % |
| naaraat | 9063 | 25 | % |
| yhteensä | 36102 | 100 | % |
Edellä on kuvassa 3 esitetty alkukesäisten koiraskerääntymien yksilömäärät. Niistä voidaan laskea vuosilta 2010-2020 vuosittaisen kerääntymän keskikooksi 4240 koirasta. Näiden koirashaahkojen voidaan katsoa edustavan alueen omaa pesimäkantaa. Kun lasketaan, että niidenkin joukossa pariutuneita koiraita on vain kolmannes, saadaan Suupohjan haahkakannan kooksi noin 1415 paria. Aiemmin Suupohjan rannikon pesimäkannaksi on vuonna 1998 arvioitu 2400 paria (Nousiainen 2008).
Kevätmuuttavista haahkoista, 35000 yksilöä, noin 30000 jatkaa siis muuttoa pohjoisemmaksi. Kun sielläkin tästä määrästä vain 25% on naaraita, saadaan Merenkurkun ja Perämeren haahkakannaksi noin 7500 paria. Näilläkin pesimäalueilla suurin osa koiraista (15000 yksilöä) jää parittomiksi. Osa niistä siirtyy vähitellen etelämmäksi jääden Suupohjan vesille sulkimaan. Tämä selittää Kiilinmerellä keskikesällä havaittavat tuhansien haahkojen kerääntymät.
Haahkakantaa on edellä tarkasteltu useammassa osassa. Niissä kaikissa näkyy samankaltainen vaihtelu kolmen vuosikymmenen aikana. Ensin kanta kasvoi 1990-luvun alusta vuosituhannen vaihdetta kohden noin kaksinkertaiseksi. 2000-luvun alussa kanta väheni nopeasti lähes entisen suuruiseksi. Tähän ajankohtaan osuu merikotkien runsastuminen, jota on pidetty yhtenä ulkosaariston haahkakantaa verottavana tekijänä pienpetojen ja lokkien ohella. Viime vuosikymmenen aikana Kiilinmeren kanta näyttää pysyneen melko vakaana tai on jopa hieman kasvanut. Nämä muutokset ovat samansuuntaisia kuin mitä Suomenlahden ja Saaristomeren tarkemmin seuratun haahkakannan osalta on todettu (Hario ja Rintala 2013).
Aineistossa on havaittavissa selvä epäsuhta saapuvien ja poistuvien haahkamäärien välillä. Keväisin saapuu noin 35000 lintua, mutta lähtevien määräksi (sulkivat ja muuttavat) saadaan edellä esitettyjen arvioiden summana vain noin 15000 yksilöä, vaikka poikastuotto huomioon ottaen syksyisen määrän tulisi olla keväistä suurempi. Tämä ero johtunee ainakin osittain siitä, että ulkomerelle kesäisin kertyvien haahkojen todellinen runsaus jää havaitsematta. Linnut käyttävät ruokaillessaan kaikkia rannikon läheisyydessä sijaitsevia matalikkoja, missä niiden pääravintoa sinisimpukkaa on saatavilla. Suupohjan rannikolla suuret, alle 10 metriä syvät matalikot ulottuvat runsaan 10 kilometrin päähän ja niidenkin ulkopuolella on vielä haahkalle sopivia, pienempiä, alle 20 metriä syviä matalikkoja. Vuonna 2013 suoritetuissa kesäisissä lentolaskennoissa haahkoja esiintyikin runsaasti aina 9-12 kilometrin etäisyydelle mantereesta ja huomattavia määriä vielä 12-15 kilometrin etäisyydelläkin (Turun yliopisto 2013). Näin kaukana merellä kelluvia ja sukeltelevia tummia lintuja ei voida rannikolta käsin havaita lainkaan. Tarkempien lukumäärien ja ruokailualueiden selvittäminen edellyttäisikin lisää ilmasta käsin tehtävää ja koko kesäkerääntymän ajan kattavaa havainnointia.
Kristiinankaupungin eteläisen saariston IBA-aluetta (720062) laajennettiin vuonna 2016 haahkan levähdysalueita paremmin kattavaksi (Merellisiä IBA-alueita täydennettiin, Linnut Vuosikirja 2015). Tämä alue ulottuu nyt noin 10 kilometrin etäisyydelle rannikosta (Kuva 7). Kuten edellä todettiin, on haahkoille sopivia ruokailumatalikkoja vielä tämän alueen länsipuolellakin, ja vähäisetkin laskennat osoittavat että haahkoja siellä myös esiintyy. Siksi onkin edelleen syytä tutkia alueen laajentamisen tarpeellisuus suorittamalla lisää koko kesän kattavia laskentoja myös nykyistä IBA-aluetta laajemmin. Kuvaan 7 on merkitty muutamia päivämääriä ja havaintopisteiltä, joiden länsipuolisilla vesialueilla on kesäisin havaittu suuria määriä paikallisia haahkoja.
Talvinen esiintyminen
Vaikka haahka on muuttolintu, se esiintyy Suomen rannikoilla vähäisessä määrin läpi vuoden. Ilmaston lämpenemisen johdosta meri on ulkosaaristossa avoin lähes joka talvi. Marraskuussa haahkoja tavataan vielä säännöllisesti muutamia kymmeniä ja kuun alussa syksyllä 1999 jopa satamäärin. Joulukuun alusta helmikuun puoliväliin on vuosittain kirjattu vain muutamia havaintoja. Varhaisina keväinä ensimmäiset juhlapukuiset koiraat saapuvat jo helmikuun lopulla maisemaa värittämään.
Yhteenveto
Suomen erittäin uhanalaiseksi luokiteltu haahkakanta on hyvin seurattavissa Suupohjankin alueella. Sekä keväinen että syksyinen muutto on havaittavissa rannikon tarkkailupaikoilta. Muuttava haahkakanta on aineiston perusteella 35000 yksilön suuruinen.
Kiilinmeren aluetta käyttää joka vuosi ruokailu-, pesimis- ja sulkimisalueenaan varovaisenkin arvion mukaan yli 15000 haahkaa . Tämä määrä koostuu pesivistä pareista poikueineen, parittomien koiraiden kevätparvista ja alueella kesäisin sulkivien lintujen kerääntymistä. Suurimmat yksittäiset havainnotkin kertovat samaa, sillä viime vuosinakin on havaittu useita kertoja yli 10000 paikallisena viihtyvää haahkaa. Kaiken kaikkiaan Kiilinmeren alue Siipyyn niemestä Lappväärtinjoen suun edustalle kuuluu Suomen ja koko Euroopan haahkakannan merkittäviin esiintymisalueisiin. Havaitut haahkamäärät tällä Pohjanlahden rannikkokaistalla ylittävät selvästi IBA-alueen kriteerinä pidetyn rajan = 1 % Itämeren ja Pohjanmeren 600000 haahkan talvikannasta eli 6000 yksilöä.
Nämä muuttoon ja ruokailuun liittyvät alueet ovat koko Euroopan haahkakannan suojelulle keskeinen kohde. Tässä katsauksessa esitetyt tulokset puoltavat Kiilinmeren sisällyttämistä Birdlife Internationalin kartoittamiin kansainvälisesti tärkeisiin lintualueisiin (IBA, Important Bird and Biodiversity Areas) koko laajudessaan. Lisäksi tarvitaan aineiston pohjalta toistettua seurantaa ja erityisesti ulkomerellä sulkimisaikaan suoritettuja lisälaskentoja.
©Ari Ahtiainen 2022