Kiilinmeri on Selkämeren pohjoisosassa, Suupohjan rannikon edustalla sijaitseva merialue. Se rajoittuu etelässä Siipyyn niemen lounaisimpaan kärkeen ja sijaitsee siten välittömästi Selkämeren kansallispuiston pohjoispuolella. Pohjoisessa Kiilinmeri ulottuu Lappväärtinjoen suulle ja aina Kristiinankaupungin Skatanin kärkeen saakka.
Kiilinmeren alue kuuluu maannousemarannikkoon, mikä yhdessä kapean saariketjun kanssa on leimaa-antavaa alueen maisemalle ja luonnolle. Tämä ainoa saariketju sijaitsee aivan mantereen tuntumassa, joten saaristoluonnossa on yhtä aikaa havaittavissa karun ulkosaariston ja leudomman keski- ja sisäsaariston piirteitä. Rannikko kuuluu eteläboreaaliseen kasvillisuusvyöhykkeeseen, jolle tyypilliset kuusimetsät vaihettuvat merenrantojen lehtometsiin ja mataliin rantaniittyihin. Ilmaston lämpeneminen ja ihmistoiminnasta aiheutuva rehevöityminen näkyy ennen avointen rantojen umpeenkasvuna erityisesti ruovikoitumisen seurauksena.
Kiilinmerellä vedet ovat, kuten koko Selkämerelläkin, säilyneet Suomenlahteen ja Saaristomereen verrattuna vielä kohtalaisen hyvässä kunnossa. Merenpohjassa jatkuu samalla tavoin ketjumainen pohjois-eteläsuuntainen topografia, joka muodostaa merieliöstöä suosivan kapeiden matalikkoharjanteiden ja niiden väliin jäävien syvänteiden labyrintin. Alle 3 metriä syvät matalikot ulottuvat yli 10 kilometrin etäisyydelle mantereesta. Siellä täällä maankohoaminen on synnyttänyt saariketjun reunoille pienempiä luotoja ja kareja.
Merenpohjassa saarten ja luotojen ympärillä viihtyy tunnuslajina rakkohauru (Fucus sp), joka esiintyy laajoina kasvustoina 6-8 metrin syvyydelle asti. Tiheät haurupensaikot tarjoavat suojaa kalanpoikasille ja selkärangattomille eläimille sekä toimivat monien kalalajien kutualueina. Rakkohauru on hyvin riippuvainen puhtaista elinoloista, sillä se tarvitsee kirkasta vettä ja auringonvaloa kasvuunsa. Ulkosaarten rannoille huuhtoutuu hauruvalleja, jotka tarjoavat hyönteisravintoa myös monille maalla viihtyville lintulajeille. Valitettavasti hauruvallit ovat viime vuosikymmenten aikana vähentyneet Kiilinmeren rannoillakin.
Meriekosysteemiä Kiilinmerellä, kuten myös koko Selkämerellä, on toistaiseksi tutkittu hyvin vähän. Rakkohauru on vain yksi avainlajeista, jonka säilyminen on ratkaisevaa monille muillekin eliöille. Toinen varsinkin merilinnuille tärkeä laji on sinisimpukka, joka esiintyy Kiilinmerellä levinneisyytensä pohjoisrajalla. Se tarjoaa ravintoa Kiilinmerelle kesäisin kokoontuville tuhansille haahkoille ja muille pohjasta ravintoa hakeville merilinnuille.
Kiilinmeren linnuston suojelussa on viime vuosina edistytty, kun merellisten IBA-alueiden rajauksia laajennettiin vuonna 2016 ja lintujen päämuuttoreittejä selvitettiin vuonna 2014. Kristiinankaupungin eteläisen saariston IBA-alueen (720062) laajennus tehtiin erityisesti alueelle kesäisin kerääntyvien haahkojen suojelemiseksi. Kiilinmeren poikki kulkevaa muuttoreittiä taas kartoitettiin, koska sitä käyttävät haahkojen lisäksi arktiset vesilinnut, joutsenet, hanhet, kuikkalinnut ja kahlaajat.
Suupohjan merialue on myös merenkulkuhistorialtaan merkittävä kohde. Kiiliin tuleva väylä ja satama kotiseutumuseoineen kuuluvat alueen merelliseen kulttuuriperintöön, johon liittyy myös 1800-luvun lopulla vallinnut purjelaivatelakoiden aikakausi. Silloin Siipyy ja Kiili tunnettiin kaikkialla Suomen merenkävijöiden keskuudessa. Myös merikalastus ja sen jäänteenä saarissa säilyneet yöpymistuvat ovat osa alueen luonnonperintöä.
©Ari Ahtiainen 2022