Ruokki, tordmule – Alca torda
Yleistä
Ruokki on pohjoisen pingviiniksikin kutsuttu kalaa syövä merilintu. Se on melko läheistä sukua 1800-luvun puolivälissä sukupuuttoon metsästetylle siivettömälle ruokille (Pinguinus impennis, aiemmin Alca impennis).
Ruokkia tavataan Pohjois-Atlantin rannikoilla Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa. Se ulottaa levinneisyytensä myös Itämerelle. Suomen pesimäkanta on noin 9800 paria (Lehikoinen et al 2018). Laji on rauhoitettu.
Ruokki pesii yhdyskunnissa kallioisilla rannikkoalueilla ja puuttomilla ulkoluodoilla. Merenkurkun Suomen puoleisilla alueilla lajia pesii 1000–2000 paria. Ruotsissa on pesimäkolonioita laikuittain Uumajan eteläpuolelle asti. Pieni esiintymä löytyy myös Haaparannan saaristosta. Suomen puolella Perämerellä ruokkeja ei ole enää pitkään aikaan pesinyt.
Esiintyminen Suupohjan rannikolla
Viime vuosina ei Suupohjan alueella ole tehty varmoja ruokin pesintähavaintoja ja paikallisia ruokkeja alueella nähdään melko vähän. Kevätmuutolla ruokkeja sen sijaan nähdään runsaasti maaliskuun lopusta toukokuun loppuun, mikä käy ilmi kuvasta 1, joka esittää havaittujen ruokkien yhteismääriä pentadeittain.
Kevätmuuton jälkeenkin ruokkeja havaitaan Suupohjassa varsin runsaasti pitkin kesää. Toukokuussa on ainakin osittain kyse nuorten, pesimättömien yksilöiden kiertelystä. Seuraava havaintopiikki osuu heinäkuulle, jolloin ruokit liikkuvat Merenkurkun pesimäpaikoilta päivittäisillä ruokailulennoillaan. Merenkurkun eteläpuolellakin saattaisi olla kolonioita, joita ei tunneta ja osa nähdyistä ruokeista voi olla ruokailulennolla tällaisista kolonioista. Heinäkuun esiintymispiikissä voi ruokailulentojen lisäksi olla mukana pesinnässään epäonnistuneita yksilöitä.
Elokuussa ruokit uittavat poikasensa kauas avomerelle, mikä selittää havaintojen vähäisen määrän. Syysmuutto käynnistyy syyskuun lopulla, vasta kun poikaset ovat vartuttuneet lentokykyisiksi.
Kuvasta 2 käy ilmi, että trendi ruokkihavaintojen määrässä on viime vuosina ollut nouseva Suupohjassa, mikä varmasti ainakin osittain johtuu havainnoinnin tehostumisesta. Vuonna 2017 Suupohjasta ilmoitettiin peräti 4876 ruokkia. Voidaan olettaa, että ruokkien kokonaismäärät Suupohjan pohjoispuolella eivät ole ainakaan merkittävästi vähentyneet.
Kuva 3 esittää Närpiön Stånggrundista havaittujen ruokkien määriä eri vuosina. Havainnointi on ollut siellä satunnaisempaa kuin Siipyyn ja Skaftungin havaintopaikoilla, mikä ilmenee myös diagrammista.
Pääosa ruokeista talvehtii Itämeren eteläosissa. Leutoina talvina niitä jää Suomeenkin talvehtimaan avomerelle. Ankarina pakkastalvina, jolloin suuri osa Itämerestä jäätyy, ruokkikannat ovat romahtaneet. Näin kävi ainakin 1940-luvun alussa kolmena perättäisenä talvena ja talvella 1986-1987. Tämä voi osaltaan selittää sitä, että esim. vuonna 1987 ruokkihavaintoja tehtiin hyvin vähän Suupohjassa. Yhtä ankaria pakkastalvia ei sen jälkeen ole enää ollut. Ruokkikannat ovat elpyneet, mitä on edesauttanut talvien keskilämpötilan nousu.
Kevät- ja syysmuutto
Sekä kevät- että syysmuuttavien ruokkien määrät ovat olleet selvässä nousussa jo vuosien ajan.
Aineiston perusteella Kiilinmerellä keväisin muuttavien ruokkien määrä ylittää vuosittain 1000 yksilön määrän (Kuva 4). Muuttavat ruokit havaitaan yleensä kaukana (1,5-2 km) tai hyvin kaukana (yli 2 km) merellä ja voidaan olettaa, että niitä liikkuu varsin laajalla rintamalla Pohjanlahdella. Etäällä kulkevaa muuttoa pääsee parhaiten tarkkailemaan Siipyyn lintutornista, mutta myös Närpiön Stånggrund on osoittautunut hyväksi havaintopaikaksi ruokkimuuttoa seurattaessa.
Ruokkimuutto käynnistyy Pohjanlahdella jo maaliskuussa. Varhaisin yli sadan ruokin muutto on laskettu Siipyyn länsikärjessä 25.3.2017. Päämuuttoaikaan huhtikuussa parhaina päivinä kirjataan useita satoja ruokkeja. Siipyyn lintutornista laskettiin 15.4.2018 viiden aamutunnin aikana 431 muuttavaa ruokkia. Korkein lukema Närpiön Stånggrundista löytyy päivämäärältä 14.4.2007, jolloin ruokkeja nähtiin muutolla 308 yksilöä. Keväällä 2017 havaittiin Siipyyn länsikärjessä, lintutornilla ja Trutklobbarnilla jaksolla 25.3-28.4 peräti neljänä eri päivänä yli 200 muuttavaa ruokkia.
Ruokkien syysmuutto käynnistyy syyskuun jälkipuoliskolla ja yltää huippuunsa lokakuun alussa (Kuva 1). Muuttokausi on pitkä jatkuen aina marraskuun lopulle saakka. Syksyllä muuttavia ruokkeja havaitaan vähemmän kuin keväällä vuosittaisten määrien yltäessä kuitenkin viime vuosina yli 500 yksilöön (Kuva 5). Suurin päivittäinen muuttajamäärä laskettiin Kristiinankaupungin Trutklobbarnilla 8.10.2017, jolloin summaksi saatiin peräti 380 yksilöä.
Yhteenveto
Ruokki esiintyy Kiilinmerellä varsin runsaana läpimuuttajana keväisin ja syksyisin. Yli 1000 yksilön läpimuuttava kanta pesii Merenkurkussa pääosin Ruotsin puoleisella rannikolla. Noista pesimäkolonioista ruokit tekevät kesäisin pitkiä ruokailulentoja, ja niitä havaitaan säännöllisesti myös kesäisin Suupohjan rannikolla. Kanta on viime vuosina ollut selvässä kasvussa ja laji on Suomessa elinvoimainen.
© Ilkka Iivonen